Miten riskiin ja aikaan suhtautuminen vaikuttavat yksilöiden liikunnallisuuteen ja todennäköisyyksiin lisätä liikkumista? Tätä Valintamuotoilijoiden oma Laura Vainio eli allekirjoittanut on tutkinut viimeiset puolitoista vuotta yamk-gradunsa muodossa. Tutkimuksen tuloksena selvisi, etteivät yksilöiden suhtautuminen riskiin tai aikaan määrittele heidän onnistumistaan viikoittaisissa liikuntasuosituksissa tai liikkumiskäyttäytymisen säännöllisyydessä. Sen sijaan liikkumisesta tulisi tehdä tapa, jota ei ole valmis rikkomaan. Myös ikääntyminen lisää säännöllistä liikkumista positiivisesti.
Riskipainotus, aikapainotus ja liikkuminen
Ymmärtääkseen työn aihetta ja tehtyä tutkimusta paremmin, kannattaa tutustua riskiin ja aikaan suhtautumisen käsitteiden määrittelyyn osana taloustieteellistä tutkimusta. Riskiin suhtautuminen tai riskipainotus (risk preference) tarkoittaa tässä yhteydessä koetilannetta, jossa koehenkilö osallistuu uhkapeliin. Hän valitsee uhkapelin sietämänsä riskin mukaan. Pelivaihtoehdoissa on yleensä vakiona pysyvä voittamisen todennäköisyys (esim. 50-50% tai 30-70%) ja vaihtelevat palkinnot. Tässä tutkimuksessa käytettiin perinteistä fity-fifty-mallia. Palkinnoissa vaihtoehdot olivat 40/40 euroa, 60/30 euroa, 80/20 euroa, 100/10 euroa, 120/0 euroa ja 130/-10 euroa. Maltillisen riskin palkintoa tavoittelevia kutsuttiin riskiä kaihtaviksi ja suuren riskin palkintoa tavoittelevia riskihakuisiksi. Siltä väliltä olevat henkilöt luokiteltiin riskineutraaleiksi. Mihin näistä peleistä sinä osallistuisit?
Aikaan suhtautumista mitataan yhtä lailla taloudellisilla kokeilla tässä tutkimuskentässä. Ajan tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita henkilön painotuksista, milloin hän haluaa rahallisen palkintonsa. Palkinnon voi saada välittömästi, esimerkiksi heti tutkimuksen jälkeen tai huomenna. Palkinnon voi myös vastaanottaa myöhemmin, esimerkiksi viiden päivä, kuukauden tai puolen vuoden päästä. Tällöin palkinto on kasvattanut korkoa, välillä jopa suhteettoman reilusti. Tässä tutkimuksessa käytettiin vaihtoehtoja nyt tai puolen vuoden päästä. Nyt saatava summa pysyi vakiona 50 euroa ja puolen vuoden päästä saatava summan oli 51, 55, 60, 70, 100 tai 150 euroa. Vastaukset kategorisoitiin nykyhetkeä painottaviksi, tulevaisuutta painottaviksi tai aikaneutraaleiksi. Missä pisteessä sinä vaihtaisit tulevaisuuden summiin?
Riskiin ja aikaan suhtautumisen kysymykset sovellettiin Leonardin ym. (2013) tutkimuksesta Health Behavior and Behavioral Economics: Economic Preferences and Physical Activity Stages of Change in a Low-Income African-American Community. Yksilöiden liikkumista tutkittiin muutosvaihemallilla (Physical Activity Stages of Change), jota käytettiin myös Leonardin ym. (2013) tutkimuksessa. Muutosvaihemalli luokittelee koehenkilöt sen mukaan, kuinka säännöllisesti ja pitkään he ovat harjoittaneet aktiivista liikkumista viimeisen kahden vuoden aikana.
Aiheen merkitys ja tutkimuksen tulokset
Käyttäytymistaloustieteellisessä tutkimuksessa on jo pidempään ollut viitteitä siitä, että yksilöiden erilaiset painotukset riskiin ja aikaan vaikuttaisivat positiivisesti heidän liikkumiskäyttäytymiseensä: riskihakuisemmat ja tulevaisuutta painottavat yksilöt ovat väitetysti todennäköisempiä liikkumaan enemmän ja säännöllisemmin. Tämä uusi tutkimus aiheesta ei onnistunut todistamaan yhteyttä kummankaan painotuksen ja liikunnan välillä. Sen sijaan yksittäisiä merkitseviä yhteyksiä huomattiin liikkumiskäyttäytymiseen liittyen.
Ensinnäkin tutkimuksen koehenkilöt, jotka olivat muodostaneet liikkumisesta automaattisen tavan, liikkuivat säännöllisemmin. Liikunnan tavanmukaisuuteen on aiemmissa tutkimuksissa onnistuttu kannustamaan esimerkiksi rahallisilla kannustimilla ennen varsinaista tavaksi juurtumista, joka voi kestää vähimmilläänkin useita kuukausia. Toiseksi ne koehenkilöt, jotka halusivat säilyttää liikunnallisen elämäntyylinsä, liikkuivat säännöllisemmin. Tämä ”säilyttämisen ilmiö” tunnetaan paremmin vallitsevan olotilan harhana ihmisten käyttäytymistä tutkivissa tieteissä. Ilmiötä tulisi tutkia vielä enemmän liikkumisen kontekstissa, mutta tämän tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että liikunnallisuudesta tulisi tehdä säilyttämisen arvoinen asia. Kolmanneksi vanhemmat koehenkilöt olivat todennäköisempiä liikkumaan säännöllisemmin. Tätä voi selittää esimerkiksi iän myötä vahvistuva halu elämän säännöllisyyteen, liikkumisen hyötyihin liittyvä pitkänäköisyys tai perheen perustaminen ja sitä kautta muodostuvat rutiinit.
Kaikki kolme yhteyttä tulisi huomioida silloin, kun halutaan kannustaa pitkäkestoiseen liikkumiseen elämäntapana. Tutkimuksen johtopäätöksissä suositettiinkin liikunnallisen elämäntavan tärkeyden ja keinojen esiintuomista erityisesti nuorille ja niille, joilta puuttuu säännöllinen liikkumisrutiini.
Tietoa tutkimuksesta
Tutkimus toteutettiin itsearvioidulla kyselylomakkeella kustannustehokkuuden ja melko rajallisten opiskelijaresurssien vuoksi. Kysely oli kokonaisututkimus caseyritykseen (N=144) ja vastaajakato oli 13 %. Tutkimuksesta saatua aineistoa analysoitiin erilaisin regressiomenetelmin eli syy-seuraussuhteita havainnoiden. Jatkotutkimusehdotuksissa pohditiin tutkimusta kenttäkokeena, jossa liikkumista mitattaisiin aktiivirannekkeilla, sykevöillä tai muilla teknologisilla vempaimilla.
Tutustu työhön tämän linkin kautta. Työ tehtiin graduna osana Laurea-ammattikorkeakoulun Päätöksenteon ilmiöt johtamisessa, kehittämisessä ja asiakastyössä -opintokokonaisuutta ylemmässä ammattikorkeakoulussa. Palautetta voi antaa kommenttikentään tai twiittien muodossa joko #valintamuotoilu:n kautta tai Lauran omalla kanavalla. Kaikki kehittävä palaute ja jatkotutkimusehdotukset ovat tervetulleita!
