Taloustieteen Nobelin palkinto jaettiin tänä vuonna ansioituneille köyhyystutkijoille: Abhijit Banerjee, Esther Duflo ja Michael Kremer. Heidän lähestymistapansa köyhyyden tutkimiseen on painottunut kokeelliseen taloustieteeseen. Kolmikosta Banerjee ja Duflo toimivat MIT:ssa ja Kremer Harvardin yliopistossa.
Palkinnon perusteina oli heidän tutkimuksensa vaikuttavuus: “Palkittujen tutkimusten tulokset ovat dramaattisesti parantaneet kykyämme torjua köyhyyttä käytännössä. Yhden heidän tutkimuksensa tuloksena yli viisi miljoonaa intialaista lasta on hyötynyt tukiohjelmista kouluissa” (palkintokomitean perustelu artikkelissa Sajari 14.10.2019).
Kuten edellisvuonnakin, Nobelin palkinnolla oletettavasti haluttiin viestiä taloustieteen tutkimuksen yhteiskunnallista toimijuutta. Huomattavaa Valintamuotoilun kannalta oli, että erityisesti Duflon on sanottu käyttävän käyttäytymistaloustieteellisiä menetelmiä. Tässä lähestymistavassa “kylmä” taloustiede unohtaa puhdasta hyötyä maksimoivan homo economicuksen ja sen sijaan huomioi ihmisen päätöksenteon inhimillisen ja epärationaalisen psykologian. Näin ollen yksittäinen päätös ei ole mikään eristetty toimenpide vaan siihen vaikuttavat monet inhimilliset ja kulttuuriset tekijät.
Tutustu tästä muihin Nobel-aiheisiin juttuihimme Valintamuotoilun blogissa. Tekstin lähteenä käytetti hs.fi-juttua (Sajari 14.10.2019).