Toimi nopeasti, sillä tämä kirjoitus on voimassa ainoastaan maaliskuun 15. päivään saakka!
Mistä ilmiössä on kyse?
Tekstin aloittanut virke ei toki pidä paikkansa, mutta siinä oli hyvin klassinen esimerkki niukkuudesta. Mikä tahansa asia X on voimassa tai tarjolla vain tietyn ajanjakson. Sen jälkeen resurssi sulkeutuu, ainakin kuvainnollisesti. Lisäksi päättymisellä voi olla jotain seuraamuksia.
Tutkitaanpa tätä mallia arkisten esimerkkien kautta. Mikä tahansa asia X voi olla:
- Tarjous
- Tapahtuman ilmoittautumisaika
- Opintokokonaisuus
- Treffikutsu
- Hakuaika työpaikkaan
- Hedelmällisyys
Pam. Nyt aikaikkuna meni kiinni. Elämä jatkuu, eikö niin? Voi olla, ettei kenenkään maailma suoranaisesti järkkynyt tästä yhden resurssin sulkeutumisesta. Toki voi myös olla, että tällä olikin merkittäviä seuraamuksia. Seuraamus voi olla esimerkiksi:
- Tarjous -> tuotteen kalliimpi hinta.
- Tapahtuman ilmoittautumisaika -> ei pääse osallistumaan mukaan.
- Opintokokonaisuus -> opintojen viivästyminen.
- Treffikutsu -> treffikumppani tapaa uuden kumppanin ja pariutuu tämän kanssa.
- Hakuaika työpaikkaan -> avoin työpaikka menee sivu suun.
- Hedelmällisyys -> toteutumaton lapsitoive.
Nämä asiat voivat tapahtua tai olla tapahtumatta, mutta sitähän ei koskaan tiedä? Riippuen henkilön elämäntilanteesta, arvoista, rahatilanteesta, sosiaalisista piireistä jne. voi olla, että sen yhden resurssin päättymisellä onkin yhtäkkiä merkittävät seuraamukset.
Niukkuuden olomuotoja
Taloustieteessä niukkuus ymmärretään ilmiönä, jossa kaikille ei riitä kaikkia resursseja loputtomiin. Päin vastoin, näitä resursseja pitää jakaa ja usein ne jakautuvat epätasaisesti ihmisten kesken toki monista syistä johtuen. Vaikkapa keskustelu maapallon luonnonvarojen epätasaisesta jakautumisesta, missä valtiot harjoittavat valtapolitiikkaa ja (suur)yritykset voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa niukilla resursseilla voidaan mieltää tähän kategoriaan.
Jos niukkuus koettelee yksittäistä ihmistä, toimii se helposti stressorina tai jopa tyhmistävänä tekijänä. Resurssien puutteen kuten keskittyminen päivittäiseen selviytymiseen pienellä palkalla tai elämää varjostava pitkäaikaissairaus tiedetään varaavan ihmisen ajattelusta hyvin paljon kaistaa. Niin paljon, ettei muu ajattelu välttämättä kuki eikä tahdonvoima ja pitkäaikaiseen hyötyyn painottava päätöksenteko toimi kuten niillä, joiden elämä ei ole selviytymistä. Tästä aiheesta ovat laajemmin kirjoittaneet ainakin Sendhil Mullainathal ja Eldar Shafir.
Markkinoinnissa ja myynnissä niukkuutta puolestaan on käytetty surutta varmasti iät ja ajat. Rajoitettu erä, rajoitettu tarjousaika, potentiaalinen hinnannousu, vain 30 ensimmäistä saa ilmaisen ämpärin ja niin edelleen. Näillä rajoituksilla pyritään luomaan tunne asian tärkeydestä ja kiirehtiä päätöksentekoa. Jos ämpärin ja pullakahvit saisi hakea autoliikkeestä koska tahansa, tulisiko niin monen mentyä? Jos maidon saa nyt viisi senttiä halvemmalla tämän kerran, onko se sen väärti? Mitä saavutat sillä viidellä sentillä? Entä mistä se on pois?
Niukkuudella pyritään vetoamaan nopeaan, tunnepohjaiseen päätöksentekoon surutta. Siksi kannattaakin aina ensin pysähtyä miettimään rationaalisesti, mikä olisi todellinen seuraus, jos asia jääkin tekemättä tai ostamatta. Mikä olisi tekemättömyyden seuraus? Mikä on sinun tuntihintasi? Kannattaako sen takia lähteä jonottamaan ämpäriä?
Lauantaivideo
Tässä vielä lauantaipäivän ratoksi video niukkuudesta. Hyvää viikonlopun jatkoa!